Strategia ja liiketoiminta

Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laine: On ihan ok, että strategia ei kiinnosta kaikkia – tärkeintä, että tavoitteet ovat linjassa

Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Paula Laine johtaa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran strategia- ja ennakointitoimintoja.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on eduskunnan alainen 150 hengen organisaatio, joka kutsuu itseään “tulevaisuustaloksi”. Minua kiinnosti kuulla, mitä Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laine ajattelee siitä, mihin maailma on menossa ja mitä pitäisi tehdä, jotta tulevaisuudessa pärjää. Ja myös, miten strategiatyön onnistumista voidaan mitata ja miten Sitra itse sitä tekee.

Terve, kertoisitko ensi alkuun, mitä teet työksesi.

”Johdan Sitran ennakointi- ja strategiatoimintoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ennakoinnista vastaava tiimini tuottaa tulevaisuustietoa, kuten megatrendejä, jotta Suomessa tunnettaisiin tulevaisuuden mahdolliset kehityssuunnat hyvin. Strategiatiimini puolestaan valmistelee Sitran omien painopisteiden valintoja sekä vastaa Sitran yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnista.”

Aloitetaan strategiasta. Tiivistetysti: mikä on Sitran tehtävä, päämäärä ja strategia eli keskeiset keinot tuohon päämäärään pääsemiseksi?

”Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeiden muutosten edistäminen on se tehtävä, jota varten Sitra on olemassa. Sitran toimintaa ohjaa laki Sitrasta. Tuon lain puitteissa Sitran hallitus ja hallintoneuvosto hyväksyvät kulloinkin voimassa olevan Sitran vision, strategian ja vaikuttavuustavoitteet, jotka ohjaavat operatiivista toimintaamme. Sitran visiona on reilu ja kestävä tulevaisuus, hyvinvoinnin seuraava erä. Toimimme tällä hetkellä kolmella temaattisella alueella: Hiilineutraali kiertotalous, Uudistumiskyky, sekä Uusi työelämä ja kestävä talous. Jatkuvina toimintoinamme teemme johtamaani ennakointia sekä yhteiskunnallista koulutustoimintaa. Toimintamme muotoja ovat mm. uuden tiedon tuottaminen ja tulkinta, erilaisten osallistavien prosessien fasilitointi, verkottaminen, käytännön pilotit ja kokeilut, uusien toimintamallien levittäminen ja vakiinnuttaminen sekä vaikuttaminen poliittisen ja hallinnollisen perustan rakentumiseen muutoksille.”

”Ulkoa opittua paljon tärkeämpää on se, että mahdollisimman moni muodostaisi oman tulkintansa ja tapansa mieltää oma työ osana kokonaisuutta.”

Miten kuvailisit sitä prosessia Sitrassa, jonka tuloksena strategia syntyy? Johdat strategiatiimin lisäksi ennakointitiimiä. Miten nämä tiimit pelaavat teillä yhteen, millaista on niiden konkreettinen arki? Millaisella ajallisella syklillä uudistatte strategiaanne ja tai tarkistatte, ovatko asiat menneet niin kuin strategiassa on linjattu?

”Sitran strategiaprosessi on jatkuva. Tämä tarkoittaa sitä, että Sitralla on aina voimassa oleva ja ajantasainen strategia. Emme siis tee strategiaa kerrallaan vaikka kolmeksi vuodeksi, jonka jälkeen aloittaisimme puhtaalta pöydältä. Sitran johtoryhmä johtaa Sitran strategiaa kuukausittain pidettävässä strategiapaneelissa. Strategiapaneelien kautta ylläpidämme jatkuvasti ymmärrystä siitä, mitkä kohdat tai uudet avaukset strategiaan olisi seuraavaksi otettava työstettäväksi. Näitä aiheita työstetään tyypillisesti pari-kolme vuoden aikana joustavasti ja uusia linjauksia käsitellään ja hyväksytään johtoryhmässä sitä mukaa kun ne valmistuvat. Sitran hallitus johtaa Sitran strategiaa kaksi kertaa vuodessa järjestettävissä strategiakokouksissa. Sitran hallintoneuvosto käsittelee Sitran pitkän tähtäimen suunnitelmaa, joka sisältää strategian, kerran vuodessa.”

”Tulostamme ei voi mitata liikevaihdon ja voiton kautta. Olen sanonut, että jos Sitra olisi tehdas, niin se tuote, jota ulos putkahtaa on juuri yhteiskunnallinen vaikuttavuus.”

”Ennakointi- ja strategiatiimit toimivat arjessa käytännössä yhtenä kokonaisuutena. Sisällöllisesti ennakointi muodostaa Sitran strategian lähtökohdan: rakennamme oman visiomme ja valintamme vahvasti megatrendeille ja muulle ennakoinnin tuottamalle tulevaisuustiedolle. Ennakointitiimin työ arjessa on projektimuotoista. Meillä on kulloinkin käynnissä muutamia ennakointiprojekteja, joihin tiimin jäsenet ovat organisoituneena projekteittain. Strategian toteutumisen seurantaa varten meillä on sisäisesti käytössä ohjauspaneeli ja ulkoisesti Sitran vaikuttavuusarviointi.”

Sitra on perustettu vuonna 1967 juhlistamaan Suomen 50:tä itsenäistä vuotta – miten Sitran strategia on muuttunut näinä vuosikymmeninä?

”Sitran rooli on vuosikymmenten aikana elänyt ajassa. Alkuvaiheessa toimimme T&K-rahoittajana, myöhemmin pääomasijoittajana ja nyt viimeiset vuodet yhteiskunnallisena muutosagenttina. Sitra juhli 50-vuotista taivaltaan viime vuonna ja värikkäät vaiheemme koottiin silloin historiikkiin.”

Yksi minulle kiinnostavimmista teemoista on strategian vaikuttavuuden mittaaminen, siis että millaista arvoa asiakkaille tuotetaan. Millaisia rooleja, käytäntöjä, työkaluja tai havaintoja asiaan liittyy Sitrassa?

Näyttökuva 2018-06-10 kohteessa 13.08.48

Lähde: Vaikuttavuuden askelmerkit, Sitra

”Meillä Sitrassa vaikuttavuuden arviointi on todella keskeisessä asemassa. Tämä johtuu työmme luonteesta: tulostamme ei voi mitata liikevaihdon ja voiton kautta. Olen sanonut, että jos Sitra olisi tehdas, niin se tuote, jota ulos putkahtaa on juuri yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Yhteiskuntaa on totuttu hahmottamaan siten, että yksi osa konetta tuottaa rahaa, toinen kuluttaa. Mutta tarvitaan hyvin paljon enemmän kunnianhimoa siihen, mitä kulutettavalla rahalla saadaan aikaan. Siksi vaikuttavuuden arviointi on nyt kovassa nosteessa kaikessa julkisessa rahankäytössä. On ollut mielenkiintoinen haaste rakentaa johtamisjärjestelmää, jossa toiminnan ohjauksen ydindimensiona on tavoitteellinen vaikuttavuustyö.”

”Sekä strategiaa valmisteltaessa, että siitä arjessa puhuttaessa pitää mielestäni puolestaan käyttää kulloiseenkin ympäristöön istuvaa kieltä.”

”Yhtenä keskeisenä periaatteena vaikuttavuuden arvioinnissa meillä on se, että se kytkeytyy suoraan johtamiseemme ja kehittää omaa toimintaamme paremmaksi. Perinteisissä vaikuttavuusarvioinneissa on usein se heikkous, että toimintaa arvioidaan vuosia sen lopettamisen jälkeen, eivätkä tulokset siksi kytkeydy suoraan kenenkään työhön. Meillä tätä haastetta taklataan siten, että kaikelle tekemiselle yhteisiä vaikuttavuustavoitteita arvioidessa löydökset ovat relevantteja myös kaikille yhä käynnissä oleville ja tuleville projekteille, jotka kohdistuvat samoihin tavoitteisiin. Tässä lähestymistavassa tärkeää on rakentaa valtavan selkeä ymmärrys projektin alussa ja aikana siitä, millä tavalla projekti kytkeytyy kuhunkin Sitran vaikuttavuustavoitteeseen. Uudessa sisäisessä ohjauspaneelissa tämä kytköksen näkyvyyttä on parannettu mm. siten, että kukin projekti kytketään työkalun kautta Sitran vaikuttavuustavoitteisiin.”

Näyttökuva 2018-06-10 kohteessa 13.10.56

Lähde: Vaikuttavuuden askelmerkit, Sitra.

Näyttökuva 2018-06-10 kohteessa 13.09.30

Lähde: Vaikuttavuuden askelmerkit, Sitra

”Vaikuttavuuden mittaamisessa meillä on käytössä IOOI-malli (input – output – outcome – impact). Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen projektipäätöksen kohdalla yksilöimme kuinka paljon resursseja (rahaa, henkilötyövuosia) projekti vaatii (input). Hahmotamme, mitkä ovat projektin konkreettiset tuotokset (output), nämä voivat olla esimerkiksi julkaisuja, tilaisuuksia jne. Outcome, eli vaikutus on projektin näkökulmasta tärkein johtotähti. Siinä pyrimme ymmärtämään, mikä on se vaikutus yhteiskunnassa, jonka projektin tuotoksien pitäisi saada aikaan. Esimerkiksi Seuraava erä –visiotyön vaikutustavoitteena on ollut, että keskustelu pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta laajenee. Näitä vaikutuksia voidaan mitata kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Esimerkki Seuraava erä –vision numeerisesta tuloksesta on, että tällä hetkellä meillä on oli 225 000 sivunäyttöä alustan aineistoilla. Viimeinen askel on vaikutusten linkki Sitran laajempiin yhteisiin vaikuttavuustavoitteisiin, jota arvioidaan siis ulkoisten vaikuttavuusarviointien avulla (lisää IOOI:stä täällä)”

Kun puhutaan strategian viemisestä arkeen, mitä kaikkea se Sitrassa tarkoittaa tai mitä kaikkea sen yleisesti pitäisi mielestäsi organisaatiossa tarkoittaa?

”Mielestäni strategian ei strategiana tarvitse aivan erityisesti olla keskellä arkista tekemistä. Tärkeämpää on se, että se mitä päätetään tehdä parhaalla mahdollisella tavalla edistää strategiaa. Tällöin nimenomaan esimerkiksi uusien projektien valintatilanteet ovat keskeisiä strategian toteutumisen kannalta. Samoin uusien projektien valmisteluvaihe ja tavoitteiden määrittyminen ovat kriittisiä. Jos nämä saadaan linjaan strategian kanssa, voi tiimi keskittyä omien tavoitteidensa toteutumiseen, eikä tarvitse kantaa erikseen huolta strategiasta. Hyväksyn myös sen, että eri ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavoin strategiaan. Toiset haluavat osallistua aktiivisesti sekä strategian tekemiseen, että sen esilläpitämiseen arjessa. Osaa strategia strategiana ei kiinnosta vaan heille tärkeämpää on vaikkapa omien tavoitteiden toteutuminen. Tällöin jos vain nuo tavoitteet ovat strategian kanssa linjassa, ei mielestäni ole tarvetta tuputtaa strategia-asioita, jos ne eivät kiinnosta.”

”Näen myöskin niin, että organisaation tasolla strategia ja arki ovat molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Vaikka strategialla on tärkeä rooli arjen tekemisen ohjauksessa, myös arjen tekeminen voi ja saa ruokkia strategiaa. Tekemisen kautta nousevat uudet mahdollisuudet ja suunnat, joita voidaan sitten ottaa strategiatyössä käsittelyyn.”

Niin kutsuttu strategiajargon herättää monissa ehkä hieman humoristisiakin ajatuksia. Mistä johtuu, että strategiakieli on usein niin kankeaa, tai ainakin mielikuvat ovat sellaisia, ja miten teillä on tätä asiaa lähestytty?

”Kieli on hyvää silloin kun palvelee kulloistakin käyttötarkoitusta. Mielestäni osa strategiakieleen liittyvistä ongelmista johtuu siitä, että johonkin päätöksentekotilanteeseen valmisteltua ilmaisua yritetään sellaisenaan käyttää aivan toisenlaisessa kontekstissa. Tähän liittyy mielestäni sellainen melko yleinen ajatus, että strategia tunnetaan ja se toteutuu vain silloin, jos jok’ikinen yhteisön jäsen osaa ulkoa sanasta sanaan saman strategiatekstin. Eihän se näin ole. Päätöksentekotilanteessa kielen onnistumista mittaa se, osataanko iso kokonaisuus tiivistää käsiteltävissä olevaan muotoon ja ymmärtävätkö päätöksentekijät mitä päättävät. Sekä strategiaa valmisteltaessa, että siitä arjessa puhuttaessa pitää mielestäni puolestaan käyttää kulloiseenkin ympäristöön istuvaa kieltä. Ulkoa opittua paljon tärkeämpää on se, että mahdollisimman moni muodostaisi oman tulkintansa ja tapansa mieltää oma työ osana kokonaisuutta.”

(”Hyppää pois kapulakielisyydestä” – Laineen kirjoitus kielen merkityksestä vision muodostamisessa löytyy täältä)

Puhutaan vielä tulevaisuudesta. Olet sanonut, että demokratialla on “15–20 vuotta aikaa näyttää kyntensä”. Demokratia ei tosiaan ole niin sanotusti muodissa monissa maailmankolkissa: millaisia uhkia tai miksei myös mahdollisuuksia näet tulevaisuudessa? Vuorovaikutuksesta puhutaan tämän teeman yhteydessä paljon, ja puhujasta riippuen sillä käsitetään myös hieman eri asioita. Millaisena näet tulevaisuuden tältä osin? Oppivatko ihmiset ymmärtämään toisiaan paremmin, hautaudummeko vain tiukemmin poteroihin vai jotain siltä väliltä?

”Uhkana demokratioille on se, jos ne eivät kykene tuottamaan toimivia ratkaisuja niihin huoliin, joita ihmisillä on tulevaisuutensa suhteen: ilmastonmuutokseen, työnäkymiin ja niin edelleen. Jos tulevaisuutta leimaavat uhkat ja näköalattomuus, kasvattavat autoritääriset mallit pikkuhiljaa suosiotaan. Mahdollisuutena näen puolestani sen, että tulevaisuuden menestyneet yhteiskunnat tulevat tarvitsemaan luovuutta, innovatiivisyyttä ja ketteryyttä. Nämä toteutuvat parhaiten silloin, jos ihmisillä on mahdollisimman suuri vapaus ajatella, organisoitua ja muuttaa suuntaa. Tällaiselle toiminnalle demokratiat tarjoavat periaatteessa parhaat edellytykset. Uskon siis vahvasti, että demokratia voi olla tulevaisuudessakin menestynein yhteiskuntamalli, kunhan vain onnistumme hilaamaan demokratian toimintatavat tähän päivään.”

”Vuorovaikutus tai dialogi on yksi keskeisimmistä demokratiataidoista tulevaisuudessa. Yhteiskuntamme ovat pitkälle erikoistuneet ja tehokkuusajattelun läpäisemät. Siksi meille tuntuu vaikealta ymmärtää, että meidän on varattava aikaa ja tilaa aidolle dialogille; sellaiselle, joka ei pyri konsensukseen tai ratkaisuihin, vaan tarkoitus on puhtaasti syventää ymmärrystä toisten ihmisten lähtökohdista ja sitä kautta omistakin. Tällainen dialogi on huiman erilaisista yksilöistä ja yhteisöistä koostuvan yhteiskunnan tärkeä liima ja toimivan demokratian perusedellytys. Olen superylpeä tiimissäni kehitetystä Erätauko-toimintamallista, jonka tarkoituksena on tehdä rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun käynnistämisestä ja käymisestä mahdollisimman helppoa kaikenlaisille toimijoille. Tavoitteenamme Erätauossa on, että tämän vuoden aikana Suomessa järjestettäisiin vähintään 50 Erätauko-keskustelua muiden kuin Sitran toimesta. Tällä hetkellä tavoitteen saavuttaminen näyttäisi mahdolliselta.

Paula Laine on Numeroiden takaa -blogin seitsemäs blogivieras. Aiemmat: United Screens -Youtube-verkoston Suomen-maajohtaja Sami Törmä, Ilta-Sanomien vt. toimituspäällikkö Panu Karhunen, YleX:n ja Yle Kioskin digistrategi Anne SalorantaYlen Head of Customer Experience Jaakko LempinenAllerin datapomo Sini Kervinen ja Very Finnish Problemsin luoja Joel Willans.

Numeroiden takaa on helmikuussa 2017 perustamani blogi, joka käsittelee onnistumisen mittaamista kansantajuisesti. Julkaisen blogin FB-sivulla myös materiaalia, josta en erikseen bloggaa, käyhän seuraamassa! Minusta eli kirjoittajasta löydät lisätietoa tämän blogin esittelysivultaJournalisti-lehden jutusta tai laajemmin mutta englanniksi Newswhip-analytiikkayhtiön haastattelusta täältä.

 

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Insertit veivät katsojapidon, parodia toi – United Screens -Youtube-verkoston maajohtaja Sami Törmä kertoo, miten tubettajat hyödyntävät dataa sisältöjensä kehittämisessä

IMG_0769.jpeg

Sami Törmä.

Peukut, katselukerrat, pito, keskustelu ja muu sitoutuminen, katseluaika, CTR eli klikkaussuhde, demografiat, liikenteenlähteet, avainsanat ja tuben rooli hakukoneena…mitä muuta?

Youtube Analytics on ilmainen työkalu, joka löytyy kanavan Creator Studion alta (suomeksi valitse “Analyysit”). Youtube on datan aarreaitta, mutta kilpailija Facebookin analytiikan hyödyntämisestä tunnutaan puhuvan julkisuudessa hieman enemmän (en tässä yhteydessä viittaa Cambridge Analytica -kohuun, vaan yleisesti ottaen mm. datan hyödyntämiseen sisältöjen kehittämisessä ja markkinoinnissa). Onko näin – vai onko tämä omasta kuplastani johtuva harha – ja jos, mistä luulet sen johtuvan, United Screens -tubeverkoston Suomen-maajohtaja Sami Törmä?

”Hyvä kysymys, ja luulenpa että allekirjoitan itse saman huomion. Tekee mieleni arvioida syyksi suomalaisen markkinoinnin kentästä kumpuavaa keskustelua, ja kuinka siellä Youtube on ollut pitkään hieman hallitsematon kanava ja formaatti, jota ei ehkä ole otettu haltuun samalla pieteetillä kuin Facebookia. Siihenkin on tietysti myös syynsä, kuten ehkä Facebookin nopeasti päivittyvät aieperustaiset kohdennusmahdollisuudet, ja erityisesti alkuvuosien mahdollisuus hyvin kevyesti tuotettujen tekstinpätkien tai muiden sisältöjen laajaan orgaaniseen tavoittavuuteen.

”Silloin kun sisällöntuottajalla on selkeä visio kanavansa ytimestä ja siitä mistä siinä on kysymys ja mikä sen linja on, kanavan tilaajamäärät tuppaavat kasvamaan.”

Asia ei ole ollut yhtä simppeli Youtubessa, jonne on vielä tovi sitten tyydytty parkkeeraamaan lähtökohtaisesti muualle tuotetut videosisällöt. Youtubessa on ehkäpä näistä kahdesta alustasta toistettu enemmän sitä laajan tavoittavuuden logiikkaan perustuvaa, hieman perinteisemmän mediaostamisen traditiota. Tämä on nyt tosin voimakkaassa murroksessa.

”Kun tubettajamme leikkasi videoon inserttejä joissa haastateltiin ulkopuolisia ihmisiä, katsojapito sukelsi joka insertin kohdalla.”

Youtube on ollut funktionaalinen kanava, usein joko kanavalähtöinen (seuraan säännöllisesti jotain kanavaa, tiettyä persoonaa tai aihepiiriä) tai tarvelähtöinen (haen tietoa, ohjeita tai how-to -sisältöjä), jonka evoluutiota mainosympäristöksi skipattavine videomainosmuotoineen on vähän dissailtu markkinoijien ja kuluttajien toimesta. Jälkimmäinen ryhmä varmasti siksi, ettei alustan mahdollisuuksia ole otettu kunnolla haltuun. Facebookin analytiikassa puolestaan se mitä indikaattoreita seurataan verrattuna siihen mitä tulisi kuhunkin tavoitteeseen nähden seurata on ollut miltei jatkuvassa murroksessa. Osin jo siksi, että Facebookin uutisfeedin logiikka ja melkeinpä koko alustan funktio ja jonkun sortin kanavalupaus elää voimakkaasti. Youtube on ehkä ollut yksiselitteisemmin videosisältöjen formaatin sitomana uskollisempi sen alkuperäiselle tarkoitukselle. Siellä hyvä sisältö on alusta lähtien ratkaissut miltei kaiken.”

Näyttökuva 2018-03-22 kello 13.33.26

Youtuben analytiikkasivulta löytyy kaikenlaista. Lähiaikoina työkaluun on tulossa kolme olennaista uutta mittaria: 1) ”impressions” eli ”näytöt”, jotka kertyvät, kun videoiden pikkukuvat tulevat ihmisten silmien eteen eri paikoissa. 2) Näyttöjen klikkausaste, joka kertoo, miten monta kertaa näitä sisältöjä klikattiin. 3) ”Unique viewers”, joka kertoo, kuinka moni eri ihminen (Youtuben määrittelemänä, oma huomautus) on katsonut käyttäjän tekemiä videoita tiettynä aikana. Youtuben mukaan eri käyttäjät -luku helpottaa viestimään videoiden tavoittavuutta esimerkiksi yhteistyökumppaneille.

”Vaikka Youtubessakin on preroll-mainostettu iät ja ajat, Facebookissa sponsoroidut postaukset alkoivat viedä elintilaa oivaltavilta sisällöiltä vuosia sitten. Lisäksi Facebook oli alunperin media, josta pyrittiin kaupallisissa tarkoituksissa usein ohjaamaan liikennettä muualle. Youtubeen kuului luontevammin tapa rakentaa kanavaa joka palvelee tiettyä yhteisöä, ja jossa nimenomaan alustalla pysyvä sisältö on vetovoimaista. Näihin tavoitteisiin kummankin alustan analytiikkaa on sovellettu, ehkäpä toista paremmin ymmärtäen kuin toista. Ja kun analytiikan käyttö löi alunperin läpi digitaalisen performanssimarkkinoinnin tehokkuuden seurantavälineenä, Facebook rinnastettiin helpommin tähän maailmaan kuin Youtube. Facebookin käyttöön on lisäksi liittynyt olennaisemmin työkalupakillinen niksejä ja toistamiseen sovellettavia kaavoja, joita ammattilaiset jakavat keskenään. Youtubessa menestykselle ei ehkä ole ollut yksyhteen sovellettavissa olevaa sapluunaa – ja ainakaan sen aikaansaaminen ei ole niinkään tekninen suorite kuin luova hengentuote. Nämä maailmat ovat tietysti nyt lähentyneet toisiaan ja menneet ristiinkin.”

”Tubettajien piirre alusta lähtien on ollut todella syvällinen oman kohderyhmän tuntemus, joka on strategisen tason vahvuus myös vaikuttajamarkkinoinnin suunnittelussa.”

United Screensin verkostossa on Pohjoismaissa 500 tubettajaa ja Suomessa 50. Yhtiö laajensi Suomeen vuonna 2015. (Tammikuussa 2018 kerrottiin, että United Screens siirtyy saksalaisen RTL Groupin omistukseen, mutta toiminta jatkuu kuten tähänkin asti.) Sami, millä eri tavoilla verkostonne tubettajat tai emoyhtiö United Screens hyödyntävät tubesta saatavaa dataa sisältöjen tai mainonnan kehittämisessä?

”Youtube-verkostona meidän päivittäishommiimme kuuluu mainostajien ja tubettajaprofiilien yhdistäminen toisiinsa, ja tähän liittyy brand-matchin laadullisen arvoinnin ohella profiilin tavoittavuuden, ikä- ja sukupuolijakauman kehittymisen seuraaminen analytiikasta. Tubettajien tuottamat sisällöt ovat pääosin heidän kanavalupaustensa ja linjan mukaisia, joten suuria vaihteluja kanavan seuraajakunnassa näkee harvoin, vaikka sisällöissä tapahtuukin koko ajan evoluutiota. Raportoimme yhteistyökampanjoiden tuloksia mainostajille vahvasti analytiikan ja jälkimittauskyselyiden datan pohjalta. Numerot useimmiten vahvistavat laadullisen arvioinnin tulokset.

”Datasta ei vielä välttämättä pystytä muodostamaan näkemystä siihen mikä on merkityksellistä, millä aikaansaadaan vaikuttavuutta ja mikä luo käyttäjälleen arvoa.”

Ylipäätään Youtuben analytiikasta pomppaa nopeasti esiin yleisön ja käyttäjien sitoutumisen taso sisältöihin, joita meidänkaltaisten verkostojen edustamat nk. digitaalinatiivit sisällöntuottajat ja oman seuraajakuntansa kautta julkkiksiksi nousseet tubettajat tuottavat. Korkea sitotuminen ei kuitenkaan rajoitu vain tähän osaan Youtube-ilmiötä vaan Tube on luonteeltaan alusta, johon kunkin voi ajatella tulevan käyttämään aikaansa tietoisesti valitun sisällön parissa. Se ei siten samalla tavalla varasta ihmispolon aikaa, kuin vaikkapa telkkari aikanaan – tai ehkä Facebook.

Katsojapito eli videon katselun kesto on Youtube-analytiikan indikaattoreista tärkeimpiä, ja sen taso vaikuttaa siihen, kuinka Youtuben algoritmi suosittelee ja nostaa videota suosittelulistoilleen ja uusille yleisöille. Siksi tubettajat pyrkivät tunnistamaan sisällöistään pitoa kasvattavia elementtejä ja rakentamaan tarinan tulevissa videoissa siten, että sisältö koukuttaisi pidemmälle.

Moni tubettaja on kasvattanut kanavansa tilaajamääriä huikeisiin lukemiin seuraamalla mitkä teemat, hakusanat ja aiheet, ja millaiset videot, trendaavat ja tekemällä sitten itse videoita näistä aiheista mieluiten heti kun aihe on vielä kuuma. Tämän avulla moni päivänpolttaviin aiheisiin vlogisisällöissään reagoiva tai niitä kommentoiva tubettaja on noussut suureen suosioon. Tähän voi toki riittää trendaavien hakusanojen silmälläpitäminen ja sisältöjen tarkkailu, eikä syvempi analytiikka ole välttämättä edes tarpeen. Mutta sitten itse työn touhussa esimerkiksi katsojapitolukemat kertovat koruttomasti missä kohdassa videosisältöä ihmiset jättävät videon sikseen, ja tätä tietoa käytetään jatkuvasti löyhänkin Youtube-formaatin kehittämiseen.

Kun tubettajamme leikkasi videoon inserttejä joissa haastateltiin ulkopuolisia ihmisiä, katsojapito sukelsi joka insertin kohdalla. Niitä ei siis kannata seuraavaan videoon ainakaan lisätä, vaan ottaa mukaan enää vain aivan minimimäärä, jotta haastattelunomainen formaatti säilyy. Monesti on käynyt ilmi, että yleisö haluaa kuulla tubettajaa ja hänen tulkintaansa asioista, ei niinkään ulkopuolisten validointia. Toisaalla taas teimme mainostaja-asiakkaan kanssa yhteistyötä, jossa briiffi oli nuorelle kohderyhmälle hieman abstrakti ja asiapitoinen. Looginen tapa käsitellä vakavaa yhteiskunnallista asiaa oli vlogimainen muoto, mutta sekä katsojapito että engagement rate – eli videon sitoutumista osoittavat mittarit kuten jaot, kommentointi ja videon perusteella tehdyt kanavan tilaukset suhteessa sen katsomiskertoihin – kasvoivat omaan luokkaansa, kun tubettajalle käsikirjoitettiin seuraavalla kierroksella parodiamainen konsepti aiheeseen. Kommenttien ja muun myös muissa kanavissa tapahtuneen vuorovaikutuksen perusteella tubettajalle kuitenkin selvisi, että asian konteksti säilyi eikä briiffin kannalta menty vaikuttavuudessa sivuraiteelle.

”Katsojapito eli videon katselun kesto on Youtube-analytiikan indikaattoreista tärkeimpiä, ja sen taso vaikuttaa siihen, kuinka Youtuben algoritmi suosittelee ja nostaa videota suosittelulistoilleen ja uusille yleisöille.”

Tubettajien piirre alusta lähtien on ollut todella syvällinen oman kohderyhmän tuntemus, joka on strategisen tason vahvuus myös vaikuttajamarkkinoinnin suunnittelussa. Silloin koetetaan ymmärtää kuluttajien käyttäytymistä ja sitä, miten vaikkapa brändin tunnettuus tai preferenssi kehittyy eri segmenteissä. Tällaisille tasoille aletaan pikku hiljaa päästä, mutta aivan perillä ei olla. Analytiikan ohella nojataan yhä kysely- ja paneelitutkimuksiin, eli sovellettuun jälkimittaukseen.

Siltikin, tubettajille on tiiviillä ja hyvin luonnollisella vuorovaikutuksella seuraajiensa kanssa syntynyt kyky yhdistää insightia videoidensa katsomisen motiiveista ja kokemuksen luonteesta analytiikan tarjomaan view- ja engagement-dataan. Monella tubettajalla tuntuu olevan kyky muodostaa todella valistunut kokonaisnäkemys sisältönsä saamasta vastaanotosta ilman, että he kompastuvat herkkänahkaisesti vaikkapa yksittäisiin negatiivisiin huuteluihin kommenttikentissä.

Nyt on hyvää havahtumista nähtävissä myös markkinoijienkin keskuudessa liittyen siihen, miten analytiikankin mukaan sitoutuneita käyttäjäryhmiä Youtuben parista löytyy. Livenä tämä voidaan todeta yhä useammin. Samalla opitaan pikku hiljaa kuinka Tubessa voidaan luoda mediaympäristö, jossa autenttinen ja käyttäjälähtöinen sisältö voi hyvin samalla, kun siihen kiedotaan kaupallisia motiiveja. Tai siitä huolimatta. Tämä voi ja tietysti sen pitääkin tapahtua läpinäkyvästi, vaikkakin minusta yhä useammin mitä oivaltavammin keinoin. Tässä me koetamme Youtube-verkostona itsekin tietysti auttaa.”

Youtubea on jo monta vuotta sanottu toiseksi suosituimmaksi hakukoneeksi Googlen jälkeen. Miten tubettajat ja verkostot huomioivat tämän, ihan konkreettisesti arjessa?

”Erityisesti tarvelähtöinen netinkäyttö heijastuu vahvasti trendaaviin teemoihin ja hakusanoihin niin Googlessa kuin Youtubessakin. Videosisältöjä tuotetaan yhä useammin vastaamaan tällaiseen nopeasti nousevaan kysyntään, joka saattaa rantautua meille Suomeen maailmalta. Videot tietysti meta-tägitetään sen mukaan mitä ne pitävät sisällään, ja mikäli video ei lunasta tägitysten ja otsikon luomia odotuksia, ei katsojapitokaan ole häävi. Muutamien tubettajien sisällöt tavoittavat jatkuvasti yleisöä, joka ei tilaa kyseistä kanavaa. Lifestyle-sisältöjen kohdalla voidaan arvioida tehdyn hyvää viihdettä, mikäli Youtuben algoritmit ja suosittelut nostavat hyviin katsojalukemiin yltäneen videon esiin myös uusille silmäpareille.

Ns. hyötysisältöjen kohdalla taas nähdään usein, että kanavan videoita katsovista vaikkapa 80 prosenttia ei ole kanavan tilaajia. Mikäli vielä katsojapitolukemat ovat siellä 40 prosentin tienoilla tai yli, sisältö on minusta osoittanut hyötynsä myös laajemmalle yleisölle, joka on siis tullut hakemaan tietoa, mutta ei välttämättä ole aikeissakaan ryhtyä Youtube-kanavan tilaajaksi.”

Olet työskennellyt aiemmin Schibsted Media Groupissa ja Googlella. Miten suhtautuminen somesta ja erityisesti tubesta saatavan datan hyödyntämiseen on mielestäsi muuttunut viime vuosina?

”Pitäydyn nettipalvelujen ja markkinoinnin datan hyödyntämisessä, ja jotkut vanhat reseptit ihmisten tavoittamisessa, vaikuttamisessa ja aktivoimisessa tuotteen käyttäjiksi ja asiakkaiksi eivät enää toimi entiseen tapaan. Tehot ovat tippuneet, tekeminen sirpaloitunut ja brändien rakentaman mielikuvamarkkinoinnin ohelle ovat tulleet uudet sisältömarkkinointikonsepteja ja martech-työkaluja hyödyntävät tavat aktivoida, herätellä ja sitouttaa ihmisiä. Uskon yhä taiten tehtyyn positiointiin ja siihen, että kohderyhmälleen uniikki, relevantti, ja tunteisiin vaikuttava tekeminen vie pitkälle. Mutta näissä eritoten tärkeää on, että ne lähtevät koko ajan kohenevasta käyttäjäymmärryksestä eivätkä ne voi olla omista tavoitteista, aavistuksista tai toiveista kumpuavia. Tätä ymmärrystä some-kanavat ovat meille opettaneet, ja näitä ammennetaan nyt eri alustojen analytiikasta paremmin kuin muutama vuosi sitten.

”Monen markkinoinnin menestyskampanjan on kerrottu tavoittaneen miljardeja ihmisiä, mikä laskennallisesti ja näyttökertamääriltään on varmasti näin, mutta ehkäpä tubettajien avulla sosiaalisen median datan ja vaikutusten arvioinnissa liikutaan yhä lähemmäksi oikeaa vaikuttavuutta ja sitä, millä sisällöllä on vastaanottajalle arvoa.”

Youtubessa tai Facebookissa simppelit katsomiskerrat, tavoittavuuslukemat tai näyttökerrat saattavat olla vähän kuin niitä iänikuisia “liidejä”, tai jotain paljon vähemmän. Monen markkinoinnin menestyskampanjan on kerrottu tavoittaneen miljardeja ihmisiä, mikä laskennallisesti ja näyttökertamääriltään on varmasti näin, mutta ehkäpä tubettajien avulla sosiaalisen median datan ja vaikutusten arvioinnissa liikutaan yhä lähemmäksi oikeaa vaikuttavuutta ja sitä, millä sisällöllä on vastaanottajalle arvoa. Tässä maailmassa fiilis on, että näkökulma on nimenomaan katsojan päässä.

Se saattaa tarkoittaa myös sitä, että sisältöä tuotetaan yhä enemmän katsojalähtöisesti. Kanavalupaus tai kanavan katsojalupaus täytetään ja silloin Tubeen tulee välillä tavaraa, jonka sisältöä eivät aina kaltaiseni valistukselliseen ideologiaan pohjautuvista sisällöistä innostuvat ja korkealaatuiseen kuratointiin uskovat setämiehet ja tädit heti käsitä. Aluksi näissä hommissa hämmästyin miltei päivittäin jonkin itseni väheksymän filkan kovista katsojaluvuista tai engagement-ratesta. Toisaalla taas arvostamani taideteos koki mielestäni oikeusmurhan mitättömine katsojanumeroineen. Kunnes aloin oppia tavoille.

Tämä on ollut tärkeä koulu katsoja- ja yleisölähtöisyyden ymmärtämiseksi. Yksittäisellä videopätkällä ei ole niin merkitystä, mikäli tekee jatkuvasti ja säännöllisesti kanavan omilla kriteereillä tasaisen laadukasta sisältöä. Silloin kun sisällöntuottajalla on selkeä visio kanavansa ytimestä ja siitä mistä siinä on kysymys ja mikä sen linja on, kanavan tilaajamäärät tuppaavat kasvamaan. Youtube on minusta ihmisläheinen media tässäkin mielessä.”

Mitä haasteita datan hyödyntämisessä tubessa vielä on – joko sen suhteen, millaista dataa on saatavissa, tai millä tavoin sitä osataan hyödyntää? Data ja intuitio ovat minun mielestäni oikein käytettynä parhaat kaverit. Mutta voiko data johtaa joskus harhaan sisältöjen kehittämisessä, mitä mieltä olet?

”Joku pragmaattinen henkilö ehkä tykkäisi sanoa, että näkemys, mielipiteet ja intuitiokin perustuu yksilön kokemuksiin ja hänen havaitsemiinsa asioiden toteutumiin. Eli dataan, vaikka tulkintaa onkin pelissä. Yksi datan hyödyntämisen isoimpia haasteita on minusta jossain määrin filosofinen, jos matemaattisten mallien avulla historiadatasta tehtävät ennusteet ohjaavat tekemistä ohittaen ideoiden ja oivaltavan sisällön merkityksen. Kaikkea ei välttämättä ole nähty vielä sillä saralla, ja uudistuminen pelkästään dataan nojaamalla ei välttämättä kanna.

Datasta ei vielä välttämättä pystytä muodostamaan näkemystä siihen mikä on merkityksellistä, millä aikaansaadaan vaikuttavuutta ja mikä luo käyttäjälleen arvoa. Tarvitaan enemmän laadullista, todelliseen käyttäytymiseen eikä niinkään kysymysvastauksiin perustuvaa ymmärrystä ja luovien sisältöjen arvon ja vaikutusten mittaamista siihen liittyen.”

Mitä luulet, mihin suuntaan Youtuben analytiikka tulevaisuudessa kehittyy?

”Mieli tekee sanoa, että samaan aikaan kun tubettajat ja kaupalliset toimijat hakeutuvat maailmanlaajuisesti yhteen ja vaikuttajamarkkinointia tehdään johdonmukaisemmin, korostuu tarve ottaa askel taaksepäin ja ilmat pois pullistelevista some-luvuista. Yksi merkki tästä on Youtuben vastikäinen ilmoitus julkaista uusi versio uniikkien katsojien määrästä, eli tavoittavuusluvuista.

Toinen tärkeä suunta lienee kyvykkyys erottaa näitä uniikkeja silmäpareja vaikkapa eri kanavien ja videoiden välillä suhteessa toisiinsa. Tämä taas mahdollistaisi paremman ”mediamixin” rakentamisen. Sinänsä kyse on kovin perinteisen mediamaailman indikaattoreista, mutta luulen, että niitä tarvitaan ennenkuin siirrytään sitten tietysti sille uudelle tasolle, prediktiiviseen ja oppivan tekoälyn tuottamiin mallinnuksiin sisältöjen vaikuttavuuksista ja niin edelleen.”

…ja puolihuumorilla tähän loppuun: Facebook ja Youtube tappelivat, kumpi voitti?

”Hahaa, olen töissä multi-platform -verkostossa, joten koetan ottaa tehoja irti kaikista alustoista. Menneissä vuosissa laskettuna FB:n ominaisuuksia on tullut omin kätösin viriteltyä tässä vaiheessa vielä Youtubea enemmän, mutta ehkä valitsen simppelin näkökulman tähän. Uskoni nimittäin ihmisyyteen palasi, kun sain nykyisen tilaisuuteni kunnolla perehtyä tubettajien herättämiin Youtube-kommentteihin ja reaktioihin. Hyväntahtoista, rohkaisevaa, kannustavaa ja moniäänisyyteen rohkaisevaa kamaa! Sitä vähän odottelen vielä muilta alustoilta.”

Sami Törmä on Numeroiden takaa -blogin kuudes blogivieras. Aiemmat: Ilta-Sanomien vt. toimituspäällikkö Panu Karhunen, YleX:n ja Yle Kioskin digistrategi Anne SalorantaYlen Head of Customer Experience Jaakko LempinenAllerin datapomo Sini Kervinen ja Very Finnish Problemsin luoja Joel Willans.

Numeroiden takaa on helmikuussa 2017 perustamani blogi, joka käsittelee onnistumisen mittaamista kansantajuisesti. Julkaisen blogin FB-sivulla myös materiaalia, josta en erikseen bloggaa, käyhän seuraamassa! Minusta eli kirjoittajasta löydät lisätietoa tämän blogin esittelysivultaJournalisti-lehden jutusta tai laajemmin mutta englanniksi Newswhip-analytiikkayhtiön haastattelusta täältä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

ISTV julkaisee sata videota viikossa, ja katseluaika kasvaa “reippaasti” – oman videoalustan ja Facebookin suhde on tasapainottelua, sanoo Ilta-Sanomien vt. toimituspäällikkö Panu Karhunen

PanuKarhunen-1.jpg

Panu Karhunen.

Millainen on somevideoiden ja median oman videoalustan suhde? Mm. tähän kysymykseen toivoin vastausta Suomen suurimman sanomalehden Ilta-Sanomien vt. toimituspäälliköltä Panu Karhuselta. Karhunen kertoo Numeroiden takaa -blogin haastattelussa, että ISTV:n videoiden katseluajan kasvua viime vuonna selittävät erityisesti suorat lähetykset sekä aiempaa mietitymmät sisällöt. Aivan kovimman videohypetyksen ajoista on opittu: “Videoita ei tehdä enää niiden itsensä vuoksi, vaan mietitään, mikä olisi oikeasti paras tapa kertoa tarina.”

1. Terve Panu! Kerrotko alkuun, mitä teet työksesi.

Työskentelen Ilta-Sanomissa vt. toimituspäällikkönä. Vastaan tällä hetkellä uutistoimituksesta, politiikasta, Taloussanomista, uutistoimisto Startelista ja ISTV:n sisällöistä. Syksystä 2016 kesään 2017 opiskelin Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattina. Tein siellä tutkimusta mobiilijournalismista.

2. ISTV on yksi Suomen suurimpia nettitelevisioita (nettitelevisio kuulostaa muuten terminä jo aika vanhanaikaiselta, heh). Voitko kertoa joitain lukuja, jotka kuvastavat ISTV:n kokoa tai kasvua viime vuosien aikana?

Joo, vähän vanhentunut käsitehän tuo alkaa olla. Sen verran voin sanoa, että suosituimmat ISTV:n videot keräävät satojatuhansia startteja. Skaala on tietysti laaja, julkaisemme viikoittain arviolta sata videota, joten siihen mahtuu hittejä ja huteja.

Pelkät startit eivät tietysti kerro koko totuutta. Viime aikoina olemme pyrkineet keskittymään katseluajan seuraamiseen, sillä se on parempi laadullinen mittari kuin pelkät videostartit.

”Videota ei kannata tehdä vain sen vuoksi, että saitilla olisi videoita.”

ISTV:n videoiden yhteenlaskettu katseluaika kasvoi viime vuonna reippaasti edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvua selittää mietitympi videosisältö ja vahva satsaus suoriin lähetyksiin. Kun jotain kiinnostavaa tapahtuu, pyrimme siihen, että ISTV on paikalla välittämässä suoraa lähetystä katsojillemme. Ketteryys ja nopeus ovat meidän valttimme. Kurkistamme sinne, minne perinteiset liikkuvan kuvan välineet eivät taivu.

3. Millainen rooli ISTV:llä on Ilta-Sanomien koko verkon strategiassa?

Liikkuva kuva on yksi Ilta-Sanomien keskeisistä kerrontamuodoista. Joitakin vuosia sitten saatettiin vielä ajatella, että nettivideot ovat kiva lisä tarjontaan, mutta nykyään mietimme heti aluksi, mitkä aiheet olisivat sisällöllisesti sellaisia, että ne kannattaa tehdä video edellä.

”Seuraamme paitsi yksittäisissä videoissa vietettyä aikaa myös sitä, miten pitkään videosisällöissä yhteensä viihdytään ja kuinka moni niitä katsoo loppuun saakka. Käymme lukuja läpi päivittäin palavereissa ja tietysti pidemmällä aikavälillä.”

Samalla on hyvä muistaa, että videota ei kannata tehdä vain sen vuoksi, että saitilla olisi videoita. Pitää valita paras keino kertoa tarina – oli se sitten video, stillikuva, tekstijuttu, grafiikka, 360-video tai jokin näiden yhdistelmä. Joissakin tapauksissa vaikka pelimäinen testi tai jopa sarjakuva voi toimia parhaiten. Juuri tuo on tässä ajassa kiehtovinta – meillä on iso tukku välineitä, joista voimme valita parhaat.

4.  Tästä päästäänkin aasinsillalla somevideoihin. Ilta-Sanomilla oli Facebookissa 360 000 seuraajaa, mikä on huikea määrä kun ajattelee, että suomalaisia on Facebookissa reilut kaksi miljoonaa. FB on ollut erinomainen paikka kasvattaa bränditietoisuutta natiivivideoilla eli sinne suoraan ladattavilla videoilla, mikä toisaalta saattaa olla hankala yhtälö sen kannalta, että katsojia on saatava myös omalle alustalle (koska mainosmyynti). Maailmalla tätä on yritetty ratkaista tarjoamalla omalla alustalla sellaista lisäarvoa, jonka perässä on yksinkertaisesti pakko tulla. Ei ole aina helppoa. Miten kuvailisit somen ja ISTV:n suhdetta?

Tässä on kieltämättä ristiriita, joka vaatii tasapainottelua. Aina se ei ole helppoa. Pyrimme tarjoamaan sisältömme ensimmäiseksi Ilta-Sanomien verkkosivuilla. Näistä videoista saatetaan sitten jalostaa sisältöä, joka toimii erityisesti somessa. Lisäksi käytämme Facebookia ja muita somekanavia esimerkiksi suorien lähetysten ja muiden sisältöjen markkinoimiseen.

Facebook toimii alustana vähän eri logiikalla kuin uutismedian saitit. Kun menen uutismedian sivuille ja päätän katsoa videon, se on tietoinen valinta. Facebookin feedi taas syytää eteen milloin mitäkin videomateriaalia – käyttökokemus muistuttaa kanavasurffailua. Tämä on hyvä muistaa, kun suunnittelee oman saitin ja somen suhdetta. Osa videoista toimii hyvin somessa, mutta ne eivät oikein lähde lentoon saitilla – ja päinvastoin.

5. Puhutaan vähän analytiikasta ja videoista. Mitä voit kertoa tavoista, joilla mittaatte onnistumista ISTV:ssä ja somessa? Missä määrin seuraatte esimerkiksi käynnistyksiä tai videoissa käytettyä aikaa?

Olemme siirtyneet Ilta-Sanomissa tavoittelemaan ensisijaisesti sisällöissä vietetyn ajan kasvua. Sen vuoksi katseluaika on erittäin tärkeä mittari ISTV:ssä. Seuraamme paitsi yksittäisissä videoissa vietettyä aikaa myös sitä, miten pitkään videosisällöissä yhteensä viihdytään ja kuinka moni niitä katsoo loppuun saakka. Käymme lukuja läpi päivittäin palavereissa ja tietysti pidemmällä aikavälillä.

”Koko paketin pitää olla kunnossa. Sisältö, otsikko ja thumbnail-kuva – kaikilla niillä on vaikutusta.”

Videostartit kulkevat tietysti yhtenä mittarina yhä mukana. Jos kukaan ei klikkaa videota pyörimään, ei video kerää katseluaikaakaan. Sen takia koko paketin pitää olla kunnossa. Sisältö, otsikko ja thumbnail-kuva – kaikilla niillä on vaikutusta.

Näin sisältöihmisen kannalta mittaustapojen muutos on tervetullut uudistus. Katseluaika kuvaa sisällöllistä onnistumista paljon paremmin kuin pelkät videostartit.

6. Yksi mediamaailman trendeistä tuntuu olevan nicheistyminen: ihmisiä ei keskiarvoisteta, vaan potentiaalisia asiakkaita kohdellaan yhä enemmän yksilöinä. Tarkoitan, että vaikkapa minä voin ruveta seuraamaan FB:ssä esimerkiksi jonkin ruokabrändin ns. vertikaalia, joka julkaisee videoreseptejä ainoastaan meksikolaisesta ruuasta. Mitä ajattelet tästä kehityksestä, entä miten näet videoiden tulevaisuuden journalismissa? Shortform, longform, molemmat, vai jotain ihan muuta?

Pienempiin aihepiireihin keskittyvät sivustot toimivat varmasti, jos potentiaalinen yleisö on tarpeeksi suuri. Englanninkielinen, meksikolaista ruokaa käsittelevä laadukas videosivusto kerää varmasti tarpeeksi suuren yleisön, mutta suomeksi saman tempun tekeminen on huomattavasti vaikeampaa.

Videoilla on varmasti jatkossakin suuri rooli journalismissa. Liikkuva kuva on monesti paras kerrontatapa, kun halutaan näyttää toimintaa tai tunteita. Suora videolähetys on radion ohella nopein keino välittää tietoa.

”Liikkuva kuva on monesti paras kerrontatapa, kun halutaan näyttää toimintaa tai tunteita.”

Vielä pari vuotta sitten nettivideoihin liittyi suurta hypetystä, mutta uskon, että turhasta innostuksesta on pian päästy eroon. Videoita ei tehdä enää niiden itsensä vuoksi, vaan mietitään, mikä olisi oikeasti paras tapa kertoa tarina. Kun ei tarvitse sohlata joka suuntaan, voi keskittyä siihen, mikä oikeasti toimii. Tietysti kaikki kulkee aalloissa – jossain ollaan vielä hypetyksen aallonharjalla, toisaalla jalat ovat jo maan pinnalla. Esimerkiksi norjalainen VGTV käynnisti vielä jokin aika sitten suoran lähetyksen pienemmästäkin auto-onnettomuudesta, nyt he ainakin kertovat keskittyvänsä suorissa lähetyksissä vain suurempiin uutisiin.

7. Olet tosiaan opiskellut Oxfordissa Reuters-instituutissa Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattina. Lopputyösi käsitteli mobiilijournalismia, jolla tarkoitat tässä yhteydessä kännykkä+toimittaja-yhdistelmää. Havaitsit, että ihmiset olivat valmiita pysähtymään haastateltavaksi 50% todennäköisemmin, jos he näkivät toimittajan kännykän kanssa sen sijaan, että vastassa olisi ollut toimittaja sekä kuvaaja ison olalla kannettavan kameran kanssa. Mitä tästä pitäisi sinusta ajatella? Entä mitä mielestäsi tarkoittaa hyvä mobiilijournalismi mainitsemassasi merkityksessä?

Jokaisen videoiden kanssa tekemisissä olevan journalistin pitäisi hallita ainakin kuvaamisen ja editoimisen alkeet kännykällä. Pienestä koostaan huolimatta kännykkä voi olla oikein käytettynä erittäin vahva väline journalismiin.

”Yksinkertaisilla keikoilla kännykkä on usein paljon nopeampi tapa hoitaa hommat. Videotiedostoja ei tarvitse siirrellä kamerasta läppäriin.”

Jotkut keikat onnistuvat paremmin ison kameran ja kuvaustiimin voimin, toisilla keikoilla yksittäinen journalisti ja kännykkä toimii paremmin. Esimerkiksi väkivaltaisessa mielenosoituksessa tai maassa, jossa lehdistönvapaus on kuralla, kännykkä voi olla parempi väline kuvaamiseen, koska sillä kuvaaminen ei kerää huomiota – kaikki muutkin kuvaavat kännykällä. Jos haastateltava kertoo arasta aiheesta, monen hengen kuvausryhmä ja iso kalusto aiheuttavat vain lisää stressiä. Tavalliset ihmiset ovat tottuneet, että heitä kuvataan kännykällä – suurta tv-kameraa he eivät välttämättä ole kohdanneet koskaan.

”Samastun BBC:n Nick Garnettin ajatukseen siitä, että mobiilijournalismi on pikemminkin mielentila. Kyse ei ole puhelimesta, vaan siitä, että journalisti on mahdollisimman mobiili.”

Älypuhelin on myös näppärä työkalu, sillä puhelimella journalisti voi kuvata, editoida ja lähettää videojuttunsa tai kuvata suoraa lähetystä. Yksinkertaisilla keikoilla kännykkä on usein paljon nopeampi tapa hoitaa hommat. Videotiedostoja ei tarvitse siirrellä kamerasta läppäriin.

Pitää vain valita oikea väline keikan mukaan. Vaikka mobiilijournalismissa on paljon hyviä puolia, monesti oikea työväline keikalle ei ole kännykkä. Huomasin tutkimuksessani, että mobiilijournalistit kärsivät välillä uskottavuusongelmista. Ihmiset eivät aina usko, että kännykkäkuvaaja on ihan oikeasti tekemässä vakavasti otettavaa journalismia oikeaan uutisvälineeseen.

Kännykässä on myös teknisiä rajoitteita. Esimerkiksi hämärässä kännykän kuvanlaatu on surkea. Lisäksi mobiilijournalistin pitää päästä fyysisesti lähemmäs kohdetta, sillä kännykällä ei kannata zoomailla. Useimmissa puhelimissa on vain digitaalinen zoomi, joka tekee kuvasta pikselimössöä. Puhelin myös hyytyy helposti pakkasessa.

Määritelmä hyvästä mobiilijournalismista liittyy mobiilijournalismin vahvuuksiin. Uskon, että mobiilijournalismi tekee journalismista intiimimpää. Pääsemme lähemmäs kohdetta, saamme enemmän irti haastatteluista.

Lisäksi voimme tehdä journalismia paikoista, joihin emme aiemmin päässeet. Hyvänä esimerkkinä tästä on Al Jazeeran dokumentti Syyriasta vuodelta 2012. Perinteisen kuvausryhmän lähettäminen alueelle olisi ollut liian vaarallista, joten he päätyivät tekemään dokumentin iPhonella. Vaikka kuvamateriaali on paikoin huonompilaatuista, dokumenttiin saatiin sisältöä, jota ei usean hengen kuvausryhmällä ja isolla kalustolla olisi saatu.

Lisäksi mobiilijournalismin myötä yhä useampi pääsee myös kertomaan tarinansa. Aiemmin esteenä oli TV-kaluston hinta, mutta nykyään pelkällä puhelimella ja muutamalla lisävarusteella voi tuottaa TV-laatuista materiaalia. Määrä ei tietysti korvaa laatua, mutta joukossa on aivan varmasti helmiä.

8. Mitä Suomessa voitaisiin tästä oppia? Mitä asioita aiot viedä IS:ssä arkeen Isossa-Britanniassa oppimastasi?

Kännykän pitäisi kuulua entistä vahvemmin jokaisen journalistin työkalupakkiin – oli kyse sitten toimittajasta tai kuvaajasta. Ja sillä kännykällä pitäisi osata tehdä muutakin kuin soittaa ja somettaa. Suomessa – ja muuallakin maailmassa – journalistien pitäisi ottaa rohkeammin haltuun uusia työkaluja ja hyödyntää rohkeammin uutta teknologiaa. Kaipaisin ennakkoluulottomampaa asennetta.

Samalla pitää muistaa, että kännykkä on vain yksi työkalu muiden joukossa. Mobiilijournalismikouluttajat ovat kuvailleet älypuhelinta osuvasti linkkuveitseksi. Kännykässä on kamera, mutta se ei ole yhtä hyvä kuin kunnon kamera. Siihen saa editointisovelluksen, mutta se ei ole yhtä hyvä kuin tietokoneen kunnon editointiohjelma. Ja niin edelleen. Siitä huolimatta kännykkä on pätevä työkalu videoiden tekemiseen – ja se on aina taskussa.

”Kännykän pitäisi kuulua entistä vahvemmin jokaisen journalistin työkalupakkiin – oli kyse sitten toimittajasta tai kuvaajasta.”

Ehkä tärkein oppi oli kuitenkin se, että mobiilijournalismia ei pitäisi ajatella teknologian kautta – ei vaikka kaikki tekniset vempeleet ovat tosi kiehtovia. Samastun BBC:n Nick Garnettin ajatukseen siitä, että mobiilijournalismi on pikemminkin mielentila. Kyse ei ole puhelimesta, vaan siitä, että journalisti on mahdollisimman mobiili.

Olemme Ilta-Sanomissa jo aiemmin kouluttaneet runsaasti talon journalisteja mobiilijournalismiin. Jatkamme näitä koulutuksia ja otamme haltuun uusia välineitä ja uutta teknologiaa. Teemme kaiken sisällöt edellä.

Panu Karhunen on Numeroiden takaa -blogin viides blogivieras. Aiemmat: YleX:n ja Yle Kioskin digistrategi Anne SalorantaYlen Head of Customer Experience Jaakko LempinenAllerin datapomo Sini Kervinen ja Very Finnish Problemsin luoja Joel Willans.

Numeroiden takaa on helmikuussa 2017 perustamani blogi, joka käsittelee onnistumisen mittaamista kansantajuisesti. Julkaisen blogin FB-sivulla myös materiaalia, josta en erikseen bloggaa, käyhän seuraamassa! Minusta eli kirjoittajasta löydät lisätietoa tämän blogin esittelysivultaJournalisti-lehden jutusta tai laajemmin mutta englanniksi Newswhip-analytiikkayhtiön tuoreesta haastattelusta täältä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Analytiikka todistaa hypoteesin oikeanlaisesta sisällöstä – mutta laskun syy ei välttämättä ole sisältö, vaan mediankäytön muutos, sanoo YleX:n ja Kioskin digistrategi Anne Saloranta

 

Miten Ylen nuorisomediat YleX ja Kioski mittaavat onnistumista, mikä on kysytyn ja mitatun tiedon rooli, mitkä ovat yleisimmät nuorten tavoittamiseen liittyvät väärinkäsitykset ja mikä on somen ja oman alustan suhde? Mm. näihin äärimmäisen kiinnostaviin kysymyksiin saamme vastauksen tuoreimmassa Numeroiden takaa -blogihaastiksessa, jossa ääneen pääsee digistrategi Anne Saloranta.

image1

Anne Saloranta.

Nyt puhutaan nuorista, tuosta kaikkein vaikeimmin tavoitettavasta kohderyhmästä! (disclaimer: Olen Kioskin entinen tuottaja, mutta älkää antako sen häiritä, kysymykset ovat silti uskoakseni objektiivisia. Ja tähän hymiö).

  1. Tittelisi on digistrategi, vastaat YleX:n ja Kioskin digitaalisesta strategiasta. Kerrotko hieman taustastasi ja työnkuvastasi nykyään?

”Tausta on valtaosin Sanomalla, jossa ehdin olla reilut seitsemän vuotta. Aloitin siellä mediamyynnin puolella ja lopulta päädyin tuotekehitykseen. Tein vuosia mm. Nytin tuotepäällikön tehtäviä. Olin myös vuoden tuottajana toimituksessa, kun aloitettiin tekemään nykymuotoista Nyt.fitä. Ylelle siirryin vuosi sitten HS:n kehitystiimistä kehityspäällikön tehtävistä. Näissä kaikissa rooleissa oli erityisen tärkeä ymmärtää sekä mainostajia että lukijoita. Liiketoiminnallinen ymmärrys, tuotekehityksen digitaaliset uudet mahdollisuudet ja se mistä eri kohderyhmät tavoitetaan (miten ja millä) olivat oikeastaan osa näitä kaikkia rooleja.

”Vuorovaikutus on oikeastaan valtaosin siellä, missä videot linkkeinä jatkavat matkaansa eteenpäin suljettuihin Whatsapp, FB Messenger ja Snapchat -keskusteluihin. Tästä meillä on heikoimmin dataa, mutta tietysti videoiden kokonaiskatsojamäärät puhuvat puolestaan.”

Ennen Sanomalla aloittamista pyöritin harrastuspohjalta sellaista nuorten sosiaalista mediaa kun Kavereita.net. Heräilin silloin joka aamu jännitysellä katsomaan sitä analytiikkaa, jota sivusto tuotti: paljonko saatiin uusia rekisteröityneitä käyttäjiä, kuinka vilkas ilta oli keskusteluissa ja kuinka monta uutta yhteisöä syntyi. Elettiin vuotta 2005. Silloin digitaalista menestymistä mitattiin lähinnä TNS Metrixin näkökulmasta. En muista millä sijalla oltiin parhaillaan, mutta ainahan se maanantaina jännitti.

”Esimerkiksi Youtubessa yhdestä julkaistusta videosta opitaan jo paljon: mistä kävijät siihen tulivat, minkä ikäisiä olivat, mitä mieltä sisällöstä oltiin ylipäätänsä (peukut ja kommentit) ja toiko sisältö meille lisää tilaajia?”

Nykyroolissani tärkeimmät opit tulevatkin näistä menneistä kokemuksista. Yleisöymmärrys näyttelee tosin vieläkin isompaa roolia. Täytyy kuitenkin ymmärtää hyvin kaupallisen median toimitalogiikka, jotta osaa tehdä oikeita tulkintoja markkinasta ja analytiikasta.

Nyt mietin strategisesti sitä missä kanavissa ja millä tavoin Ylen nuorten mediat, Kioski ja YleX, näkyy ja kuuluu tulevaisuudessa. Olen myös mukana useissa Ylen yhteisissä kehityshankkeissa, joissa voidaan jakaa oppeja toisillemme. Markkina kun muuttuu jatkuvasti.”

  1. YleX ja Kioski – miten määrittelisit kunkin yhdellä lauseella?

Kioski tuo videomuodossa ajankohtaisia aiheita ja uutisia niihin medioihin, joissa nuoret eniten viettävät aikaa.

YleX on uuden musiikin musiikkimedia, joka kuuluu ja näkyy monessa kanavassa.

  1. Tiedämme, että yleisön tunteminen on avainroolissa minkä tahansa kohderyhmän kiinnisaamisessa. Millä eri tavoilla te pyritte tuntemaan kohdeyleisöänne? Mikä on kysytyn tiedon ja mitatun tiedon rooli?

”Mitattua tietoa seurataan jatkuvasti ja monesta kanavassa. Esimerkiksi Youtubessa yhdestä julkaistusta videosta opitaan jo paljon: mistä kävijät siihen tulivat, minkä ikäisiä olivat, mitä mieltä sisällöstä oltiin ylipäätänsä (peukut ja kommentit) ja toiko sisältö meille lisää tilaajia? Vai karkoittiko se niitä?

”Sisällön tekijöillä on kuitenkin se syvin ymmärrys käsikirjoittamiseen, grafiikkaan, otsikoihin, puhetapaan jne. Näistä yhdessä datan kanssa tulee paras kokonaisuus.”

Tätä jatkuvaa analyysiä tehdään päivittäin niin Instagramin, FB:n kuin YleX.finkin osalta. Sitten mennään syvemmälle: miksi tämä toimi tai ei toiminut? Tässä kohtaa tarvitaan usein jo kysyttyä tietoa ja laajempaa yleisöymmärrystä. Näissä hyödynnetään kyselytutkimuksia ja tietenkin meillä töissä olevia nuoria, jotka ovat parhaiten perillä omasta kohderyhmästään.

Kulttuuri joka nuorten digimedian käytössä elää on niin omanlainen, että ulkopuolelta sitä voi datalla hahmotella. Sisällön tekijöillä on kuitenkin se syvin ymmärrys käsikirjoittamiseen, grafiikkaan, otsikoihin, puhetapaan jne. Näistä yhdessä datan kanssa tulee paras kokonaisuus. Analytiikka todistaa hypoteesin oikeanlaisesta sisällöstä.

Myös eri jakelukanavat tulee tuntea algoritmien puolesta hyvin. Emme esimerkiksi voi ilmoittaa Instagramin feedissä, että tänään tapahtuu jotain, jos moni näkee sen vasta seuraavana päivänä. Storyn puoli on taas siihen hyvä. Sen tavoittavuus onkin menneen vuoden aikana kolminkertaistunut.”

  1. Miten YleX ja Kioski mittaavat onnistumista?

”Tulevaisuudessa tärkein mittareista on kohderyhmän, eli pääosin 15-29-vuotiaan yleisön, meidän sisältöjen parissa käyttämä aika. Se on siirtymää poispäin yksittäisten tavoitettujen henkilöiden mittaamisesta. Emme voi laittaa samaan mittariin ykkösenä ihmistä, joka kuuntelee 80 minuuttia viikossa YleX:n livelähetystä tai katsoo yhtä videota 3 sekuntia. Merkityksellisyyttä pitää myös tutkia ja tukea enemmän.

”Tulevaisuudessa tärkein mittareista on kohderyhmän, eli pääosin 15-29-vuotiaan yleisön, meidän sisältöjen parissa käyttämä aika. Se on siirtymää poispäin yksittäisten tavoitettujen henkilöiden mittaamisesta.”

Pyritään myös poispäin eri alustojen onnistumisen mittaamisesta. Tämä voi ohjata tekemistä väärin. Jos FB:n tavoittavuus laskee nuorissa, emme voi siirtää huomiota ja resursseja sinne enemmän. Jos syy ei selkeästi ole sisällössä, se on siirtymässä. Missä se tavoittavuus nuorissa mahdollisesti nousee? Keskitytään vahvemmin sinne. Tärkeintä on, että meidän kohdataan siellä missä yleisö on. Median käyttötapoja emme voi muuttaa.

Digikanavissa myös brändin muistettavuus on herkästi heikkoa. Jos median brändi ei ole selkeä, se jää joksiksin videoksi tai jutuksi jossain netissä. Meidän tutut kasvot, värit ja sisältöteemat pitää toistua jatkuvasti. Tätä myös tulevaisuudessa tutkitaan ja seurataan enemmän.”

  1. Journalismin haasteita on myös sisältöjen jakelu. Ei riitä, että sisältö on laadukasta (mitä se sitten onkaan), vaan se pitää osata jaella. Some on tässä kasvavassa roolissa eikä vähiten siksi, että se tarjoaa hyviä työkaluja vuorovaikutuksen rakentamiselle (Facebookin rooli liikenteenlähteenä on tuoreiden tietojen mukaan laskussa, Googlen nousussa). Mikä on YleX:ssä ja Kioskissa somen ja oman alustan suhde ja mitä kaikkea vuorovaikutus sinulle tarkoittaa?

”Tämä on oikeastaan yksi ydinasioista digitaalisen median luomisessa. Emme elä enää aikakautta, jossa kanava on valmiiksi luotuna ja mediat luovat siihen sisällöt. Valmista näkyvyyttä ei ole oikeastaan enää kuin harvoissa paikoissa: isojen mediatalojen etusivuilla ja laajasti levittyneissä kävijäohjausbokseissa, jonne otsikot nousevat.

”Etusivujen käyttö on nuorissa trendinä laskussa, joten tähänkään ei voi pitkään luottaa. Todennäköisempää on, että mediat jaetaan 3-4 sovelluksen kautta eteenpäin. Nämä ovat suurimpina Whatsapp, Snapchat ja Facebook.”

Etusivujen käyttö on nuorissa trendinä laskussa, joten tähänkään ei voi pitkään luottaa. Todennäköisempää on, että mediat jaetaan 3-4 sovelluksen kautta eteenpäin. Nämä ovat suurimpina Whatsapp, Snapchat ja Facebook. Kohtaaminen satunnaisemmin tapahtuu kahden verkon suurimman hakukoneen, Googlen ja Youtuben, kautta.

Googlen rooli nousee medioiden sisältöjen löydettävyydessä tulevaisuudessa somen ohella tärkeimmäksi. YleX.fissä se sitä jo onkin. Ilman Googlea YleX.fin 200 000 viikkokävijää laskisi puoleen.

”Youtube on suurimman kasvupotentiaalin omaava kanava. Siellä meillä on yhteensä jo yli 90 000 tilaajaa.”

Kioskin ja YleX:n sisältöjen tärkeimmät jakelukanavat levittyvät moneen suuntaan. Youtube on suurimman kasvupotentiaalin omaava kanava. Siellä meillä on yhteensä jo yli 90 000 tilaajaa. Youtube on kuin valtava yhteisö, jossa vuorovaikutus kommenttien kautta on oleellinen osa jakelua. Youtube myös priorisoi kommentteja algoritmissaan.

Ajankäyttö sisällöissä jakautuu Youtuben, Facebookin ja Areenan kesken melko tasaisesti. Areenassa eniten aikaa kulutetaan YleX:n lähetysten parissa. 15-29-vuotiaita kuuntelijoita YleX.llä on sekä Areenassa että FM:ssä viikottain noin 300 000. He kuuntelevat keskimäärin 85 minuuttia kanavaa viikottain.

”Tärkeimpiä kohtia kohderyhmän ymmärtämisessä analytiikan ja tutkimuksen kautta onkin mediankäyttötavan ymmärrys. Sisältöjen jakelun tulee tukea tätä oikein.”

Suurimmat volyymit tavoittavuusmielessä ovat kuitenkin vahvasti omien alustojen ulkopuolella. Se ei ole ongelma, päinvastoin. Elämme aikaa, jolloin mahdollisuuksia tavoittaa sisällöllä eri kohderyhmiä on enemmän kuin koskaan. Kunhan sisällön tuottaja käy ilmi, jolloin samalla ymmärtää saavansa verorahoille vastinetta. Tärkeimpiä kohtia kohderyhmän ymmärtämisessä analytiikan ja tutkimuksen kautta onkin mediankäyttötavan ymmärrys. Sisältöjen jakelun tulee tukea tätä oikein.

Vuorovaikutus on oikeastaan valtaosin siellä, missä videot linkkeinä jatkavat matkaansa eteenpäin suljettuihin Whatsapp, FB Messenger ja Snapchat -keskusteluihin. Tästä meillä on heikommin dataa, YleX.fistä oikeastaan selkeiten, mutta tietysti kokonaiskatsojamäärät videoissa puhuu puolestaan. Tärkeintä onkin ymmärrys siitä miten kohderyhmä toimii.

”Taggausten arvo on itseasiassa kommenttina erityisen suuri: sillä pääsee usein siihen suurimpaan henkilökohtaiseen mediaan: notifikaationa puhelimen näytölle.”

Tämän lisäksi kommunikointia on kaikki jakelukanavissa käytävä vuorovaikutus: peukut ja kommentit Youtubessa, Facebookissa ja Instassa taggaukset jne. Taggausten arvo on itseasiassa kommenttina erityisen suuri: sillä pääsee usein siihen suurimpaan henkilökohtaiseen mediaan: notifikaationa puhelimen näytölle. Myös edelleenjakamiset on etenkin nuorilta Facebookissa suuri kunnia, siellä kun ei jaeta sisältöä enää omalle seinälle kuin hyvin harkiten.”

  1. Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset, jotka liittyvät nuoren kohderyhmän tavoittamiseen?

”Väärinkäsitykset liittyvät lähinnä jakelukanavamuutoksen ja kulttuurin ymmärtämättömyyteen. Jos nk. sosiaalinen media nähdään kilpailijana, voi samalla rajata itsensä marginaaliin tulevaisuuden mediamaisemassa. Yleisöllä on valtavasti valinnanvapautta ja se päättää median merkityksellisyydestä siellä missä se median myös kohtaa.

”Ennen selaimilla surffattiin netissä. Nyt selaimia ovat oikeastaan sovelluksina Youtube, FB, Instagram, Whatsapp, Jodel ja Twitter.”

Kymmenen vuotta sitten verkon sosiaaliset yhteisöt oli nuorten juttu. Vanhemmille internet oli enemmänkin uutissivustoja ja tiedonhakua. Nyt kun nämä nuoret ovat kasvaneet, käsitys verkosta ei muuttunutkaan uutissivustoiksi ja tiedonhauksi. Elämme jakelukanavamuutosta, jossa media löytää yleisön luo hyvin eri tavalla kuin aiemmin. Ja kun puhun aiemmasta, en viittaa printtimediaan tai lineaarisen TV:n katsomiseen, vaan selainkäyttöön. Ennen selaimilla surffattiin netissä. Nyt selaimia ovat oikeastaan sovelluksina Youtube, FB, Instagram, Whatsapp, Jodel ja Twitter. Ja nämä muuttuu vielä.

”Yleisöllä on valtavasti valinnanvapautta ja se päättää median merkityksellisyydestä siellä missä se median myös kohtaa.”

Korvaavia lähteitä myös löytyy ja syntyy jatkuvasti ja olematta läsnä antaa niille tilaa yhä enemmän. Spotify ja Youtube korvaavat jo valtaosin FM-radion kuuntelusta ja Youtubesta nousee Roni Backin kaltaisia nuorille tärkeitä uutislähteitä. Tästä datahimmelistä täytyy olla perillä, jos haluaa olla nuorille merkityksellinen. Tai oikeastaan jos haluaa olla tulevaisuudessa merkityksellinen.

Perinteisempi digitaalinen media, eli oikeastaan selaimilla käytettävät verkkosivustot, kohdataan lähinnä linkkeinä. Nuoret ovatkin vanhempia tarkempia siinä kannattaako linkkiin koskea.

Yksi tavoittavuutta määrittävä tekijä onkin jo se mitä linkissä lukee julkaisijana ja mitä mielikuvia se herättää.

”Nuoret ovat vanhempia tarkempia siinä kannattaako linkkiin koskea.”

Kyse on satunnaiskohtaamisesta, jossa median brändiarvoa mitataan ja samalla sitä vahvistetaan – tai heikennetään, jos sisältö ei vastaakaan otsikon takana odotuksia.

Vanha sanontahan kuuluu, että jos et löydy Googlesta, et ole olemassa. Nuorten osalta sama koskee myös Youtubea ja useaa sosiaalisen median sovellusta. Nuorten tavoittamisen tärkein kohta onkin olla läsnä siellä missä he ovat. Muuten ei oikein ole olemassa.”

Anne Saloranta on Numeroiden takaa -blogin neljäs blogivieras. Aiemmat: Ylen Head of Customer Experience Jaakko Lempinen, Allerin datapomo Sini Kervinen ja Very Finnish Problemsin luoja Joel Willans.

Numeroiden takaa on helmikuussa 2017 perustamani blogi, joka käsittelee onnistumisen mittaamista kansantajuisesti. Julkaisen blogin FB-sivulla myös materiaalia, josta en erikseen bloggaa, käyhän seuraamassa! Minusta eli kirjoittajasta löydät lisätietoa tämän blogin esittelysivulta, Journalisti-lehden jutusta tai laajemmin mutta englanniksi Newswhip-analytiikkayhtiön tuoreesta haastattelusta täältä.

 

 

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin Aller personoi nettisivusi ja rikastaa tiedon rahaksi – blogivieraana yhtiön datapomo Sini Kervinen

sini-kervinen.jpg

Hyvällä asenteella saa aikaan mitä vain. Se on jopa tärkeämpää kuin spesifi osaaminen, sanoo Sini Kervinen.

ESIPUHE: Heinäkuussa kerrottiin, että Aller sai Googlelta 300 000 euron lisärahoituksen Rikastamo.fi-verkkosivustoon, joka koostuu datan visualisointi- ja analysointityökalusta. Sini Kervinen on yksi Rikastamo.fi:n emo-operaation Rikastamon perustajista. Rikastamo on Allerin määritelmän mukaan “yhdistelmä Allerin onlineverkostoista, tilaajakannasta ja Allerin kumppaneiden datasta muodostettuja kuluttajakohderyhmiä, jotka kertovat suomalaisten kiinnostuksen kohteista ja ostoaikeista”.

Datan rikastaminen tarkoittaa, että asiakkaiden käyttäytymistä pyritään ymmärtämään paremmin. Minua kiinnosti selvittää, mitä se tarkoittaa konkretian tasolla Allerissa – mediayhtiössä, joka yhdistetään brändinä yhä useammin dataan. Toivoin myös kuulevani, mitkä asiat ovat onnistumisen mittaamisen ytimessä.

Tanskalainen Aller omistaa Suomessa mm. Suomi24-keskustelupalstan ja Seiskan.

Tittelisi Aller Media Oy:ssä on “Head of Business Operations, Data & Digital Solutions” Kertoisitko työnkuvastasi? Mitä arkeesi kuuluu?

– Työnkuvani on aika monipuolinen. Tällä hetkellä vedän sellaista yksikköä kuin Refinery Operations Center. Aller on perustanut uuden datatekemisen yksikön jossa rikastetaan, kerätään ja hyödynnetään dataa talon sisällä, mainonnassa ja yritysten strategisessa kehityksessä. Tiimissäni tehdään datakohdennettua mainontaa, datan rikastamista ja datayhteistöitä. Kaupallistamme myös dataa Maikkari-yhteistyön myötä, jossa Aller ja MTV ovat siis yhdistäneet datansa. Suomi 24:ään teemme palveluita, joilla pystytään tavoittamaan kuluttajia.

”Vuosi sitten olimme New Yorkissa Googlella käymässä ja siellä asiantuntijat kertoivat, että he tietävät kourallisen yrityksiä, jotka tekevät vastaavaa, mitä me silloin teimme.”

– Meillä on nyt alkamassa mielenkiintoinen uusi vaihe, joka vaikuttaa työnkuvaani. Rikastamoa on pyöritetty noin puolitoista vuotta, ja nyt rakennamme tiimini voimin visualisointityökalua, jossa ajatuksena on, että eri lähteistä keräämämme data saadaan mahdollisimman selkeään ja ymmärrettävään muotoon. Taustalla on motto, että data kuuluu kaikille. Tästä on innostuttu Allerissa pohjoismaisesti niin paljon, että Data Refinery on päätetty nyt yhtiöittää omaksi yhtiökseen. Vastaan tässä uudessa yhtiössä kansainvälisesti skaalautuvasta teknologiasta ja sen lisäksi palveluista.

”Taustalla on motto, että data kuuluu kaikille.”

Voitko kertoa konkreettisesti, mistä data tulee ja miten se muuttuu segmenteiksi eli kohderyhmiksi?

– Lähtökohtaisesti pyrimme muuttamaan datan sellaiseen muotoon, joka kuvaa kuluttajaa monipuolisena kokonaisuutena. Emme usko, että kukaan haluaa tulla kohdelluksi yhden negatiivisen tai yhden positiivisen asian kautta, vaan nimenomaan kokonaisuutena. Yksi tiedon keräämisen kivijalka verkossa on Suomi24:n keskustelut, mistä saamme kuluttajavertailua. Nyt mukaan ovat tulleet myös MTV:n sivustot. Meillä on olemassa myös Allerin asiakastietokanta, jossa on Seiskan 25-vuotisen historian ansiosta erittäin kattava otanta suomalaisia, kolme miljoonaa markkinointiluvallista henkilöä.

”Yksi tiedon keräämisen kivijalka verkossa on Suomi24:n keskustelut.”

– Lisäksi saamme datakumppanuuksien kautta tietoa mm. väestörekisterijärjestelmästä ja Trafista. Nämä kaikki tiedot yhdistetään monipuoliseen onlinekäyttäytymistietoon ja voimme esimerkiksi ymmärtää, millaisesta lomasta tietyn perhetaustan omaavat segmenttiryhmät haaveilevat, kuinka herkästi ne ostavat tuotteita tai ovatko ne kiinnostuneet uudesta Volvosta tai millä autolla ne ajavat tällä hetkellä.

Eli siellä on osaksi taustalla nettiselaimista tuleva evästetieto?

– Kyllä.

– Emme kuitenkaan seuraa, mitä joku tietty selain tekee, vaan dataa käytetään segmentteinä, joissa otanta on riittävän suuri. Koko teknologiassa kaikkein tärkein asia on itse rakentamamme DAP eli Data Analyzation Platform, jonka tehtävä on kerätä ja yhdistää tiedot niin, että niitä pystytään jatkokäyttämään uuden tietosuoja-asetuksen mukaisesti (EU:n yleistä tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018 – tässä Ylen juttu aiheesta).

Miten ainutlaatuisena pidätte tällaista tapaa kerätä tietoa?

– On se aika ainutlaatuinen. Online-datan ympärillä pyörii paljonkin innovaatioita, mutta tällainen yhdistely asiakasrekisterin kanssa on erittäin harvinaista. Vuosi sitten olimme New Yorkissa Googlella käymässä ja siellä asiantuntijat kertoivat, että he tietävät kourallisen yrityksiä, jotka tekevät vastaavaa, mitä me silloin teimme. Ja siitä on tultu jo eteenpäin.

– Perinteisesti onlinemarkkinoinnissa on kerätty kohderyhmiä niin, että on tietty teknologia, jolla on kerätty esimerkiksi selaimesta tietoa niin, että jos selain on käynyt urheilusivulla, oletetaan, että hän on kiinnostunut urheilusta. Meidän käyttämämme teknologian avulla saadaan tietoa, että tämän selaimen lapsi on luultavasti kiinnostunut aloittamaan luisteluharrastuksen. Eli pelkästään online-käyttäytymisestä saatava tieto on paljon kehittyneempää. Tähän kun yhdistetään vielä muut muuttujat, kuten asuinpaikka- ja demografiatiedot, niin saamme kuluttajasta kokonaiskuvan.

”Voimme esimerkiksi ymmärtää, millaisesta lomasta tietyn perhetaustan omaavat segmenttiryhmät haaveilevat”

“Selaimen lapsi” kuulostaa hauskalta sanayhdistelmältä…kyse on siis tosiaankin mallintamalla saadusta tiedosta?

– Se tehdään mallintamalla, kyllä. Otanta on niin suuri, että Suomen väestö tulee mallinnetuksi hyvinkin kattavasti.

– Allerissa talonsisäisesti käytämme tätä suosituksissa – esimerkiksi Idealista on media, joka räätälöityy jokaiselle henkilölle eri lailla tämän käyttäytymisen mukaan. Media räätälöityy lukijan kiinnostuksen mukaan, mutta jättää sinne myös sopivan marginaalin, että on mahdollisuus lukea myös muuta, useammankin lehden sisältöä.

”Esimerkiksi Idealista on media, joka räätälöityy jokaiselle henkilölle eri lailla tämän käyttäytymisen mukaan.”

Tämäntyyppinen suosittelu ei kai ole ihan uusinta uutta?

– Se on uutta, että koko sisältö muokkautuu monipuolisesti, on yli 400 000 avainsanaa joiden mukaan voidaan personoida. Sellaisia “lue näitä seuraavaksi”-suosituksia sivuston reunoilla on ollut käytössä jo pidempään.

– Idealistassa oli muuten jännää se, että koetimme ensin personoida sivun pelkästään henkilön kiinnostuksen mukaan. Se on sama kuin aluksi Facebookissa, algoritmi menee tylsäksi. Sinne on pakko tulla vaihtelua ja näin teimmekin.

Miten Allerin omat työntekijät hyödyntävät dataa?

– Mediamyynti on pitkään tehnyt myyntiä niin, että myydään pääasiallisesti vain datakohdennettua mainontaa. Ei myydä enää pelkkää mediaa. Sisällöntuotannossa meillä on työkalut, joilla pystymme näkemään, mistä lukijat ovat kiinnostuneita ja mitä sisältöjä on liian vähän, jotta voimme tuottaa niitä lisää ja sillä tavalla nostaa näiden medioiden kannattavuutta.

– Ja sitten myymme myös eräänlaista asiantuntijapalvelua. Paljon on yrityksiä jotka elävät vanhentuneiden markkinatutkimusten tiedoilla siitä, millaisia niiden asiakkaat ja kohderyhmät ovat – annamme yrityksille tietoa siitä, mikä heidän reaaliaikainen online-asiakaskuntansa on tai millainen heidän asiakasrekisterikantansa on.

Miten olette Allerissa huomioineet sen, jos asiakas sanoo, että en ymmärrä mitään, vaikka miten vääntäisitte datasta rautalankaa?

– Oikeastaan datan visualisointityökalu perustuu nimenomaan tuolle ajatukselle. Ja sille, että aika pitkään kaikki datan ympärillä puhuminen tapahtui tietylle suppealle kohderyhmälle. Haluamme panostaa heihin, joilla on dataa ja jotka keräävät paljon dataa, mutta jotka eivät tiedä, miten sitä hyödyntää.

– Haluamme luoda työkalun, joka toimii ihan tavallisille ihmisille, jotka eivät datasta ymmärrä. Työkalun on oltava sellainen että se innostaa: kun leikit luvuilla, ne elävät reaaliajassa ja kun etsit jotain tietoa, saatkin paljon enemmän mitä ymmärsit etsiä.

Esimerkiksi FB on tunnetusti aarreaitta kuluttajan käyttäytymisen tutkimiseen. Mikä on somedatan rooli visualisointityökalussa?

– Se on roadmapilla, mutta ei ensimmäisessä vaiheessa. Meidän datallahan pystyy jo tekemään esimerkiksi Facebook-mainontaa niin, että ajaa tiettyjä asiakasrekistereitä ristiin ja sitä kautta hyödyntää. Näin päin se on käytössä, mutta ei ole tarkoitus kerätä tässä vaiheessa sen kummallisempaa.

Dataan saattaa liittyä myös ennakkoasenteita – luullaan esimerkiksi, että se tappaa luovuuden, vaikka oikein käytettynä data ja intuitio yhdistyvät mitä upeimmalla tavalla. Oletko joutunut perustelemaan tekemisiäsi epäilijöille?

– En kauhean paljon, ehkä eniten on tullut vastaan sellaista, että hyötyjä ei ole ymmärretty, kun ei ole ollut mitään konkreettista mihin tarttua. On ajateltu, että tämä data on “noiden muiden” hommaa tai että data on vain analytiikkaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että ajatusmaailma on menossa oikeaan suuntaan. On ollut esimerkiksi kirjoittelua intuitiojohtamisesta datan rinnalla.

– Olen itse ollut datan kanssa tekemisissä koko työhistoriani ja nähnyt monia järjestelmiä, jotka tekevät esimerkiksi sellaisia mallinnuksia, joissa on todella paljon ilmaa välissä. Minulle on tärkeää, että ne teknologiat ja asiat joista puhun ovat sellaisia, joiden taustalla voi seistä. Ja että data on oikeasti sellaista, jonka perusteella voi tehdä toimenpiteitä. Tietynlaista skeptisyyttä voisi jopa olla vähän enemmän.

”Minulle on tärkeää, että ne teknologiat ja asiat joista puhun ovat sellaisia, joiden taustalla voi seistä. ”

Samoja lukujakin voidaan tulkita eri tavalla, kukin omista lähtökohdistaan?

– Joo. Muutamia vuosia sitten kun piti tehdä excelillä näitä juttuja, niin sillähän saa saman asian näyttämään erilaiselta riippuen tulokulmasta. Kun itsenikin piti perustella asioita niillä välineillä, niin se korosti selkeyden tarvetta, että mihin kysymykseen halutaan vastaus. Ja että se data on tullut oikeista paikoista. Muuten mikä tahansa vastaus voi näyttää ihan miltä vaan.

Mitä dataohjautuvuus sinulle tarkoittaa?

– Otetaan tietoa oikeista asioista suhteessa siihen, mitä yritetään saada selville. Kaiken a ja o on teknologian ja inhimillisyyden yhdistäminen. Teknologioita on paljon ja ne tekevät paljon meidän puolestamme, mutta siellä on aina inhimillinen asiantuntija tekemässä sen jatkojalostuksen. En tiedä yhtään teknologiaa, joka pystyisi antamaan valmiita toimintaohjeita.

”Kaiken a ja o on teknologian ja inhimillisyyden yhdistäminen.”

Miltä näyttää tulevaisuus 10 vuoden päästä?

– Tekoälyhän on jo osin mukana mutta tulee lisääntymään, se voi auttaa saamaan tietoa esimerkiksi käyttömotiiveista. Itseäni ehkä teknologiaominaisuuksiakin enemmän kiinnostaa se, että tämä on monelle suomalaiselle mahdollisuus kansainväliseen tekemiseen ja bisnekseen. Voimme työskennellä digitaalisesti ympäri maailman ja silloin se todellinen asenne ja osaaminen on mikä merkitsee. Odotan innolla, millaista se on 10 vuoden päästä.

Millainen matka tämä “datakyvykkyyden”, kuten sitä itse kutsutte, rakentaminen on ollut?

 Asenteella on iso merkitys. Meillä oli mukana muutama henkilö tosi hyvällä asenteella, intensiivisesti mutta nöyrästi, niin että he pystyivät myös kuuntelemaan muiden mielipiteitä, eikä ollut koskaan mitään muiden yli jyräämistä. Joskus mietimme ryhmässä, mitkä olivat pahimpia epäonnistumisia matkan varrella, eikä niitä tullut mieleen. Se oli niin automaatio, että niistä opittiin, hyvän kautta.

”Hyvällä asenteella saa aikaan mitä vain.”

– Kun ihmiset vaihtuvat ja on erilaisia yhteistyökumppaneita, niin jotenkin se asenne nousee kaikessa yli spesifin osaamisen. Hyvällä asenteella saa aikaan mitä vain.

Sini Kervinen on Numeroiden takaa -blogin toinen blogivieras. Ensimmäinen oli Ylen Head of Customer Experience, Jaakko Lempinen. Hänen ajatuksiaan analytiikan tulevaisuudesta voit lukea täältä.

Numeroiden takaa on helmikuussa 2017 perustamani blogi, joka käsittelee onnistumisen mittaamista kansantajuisesti. Julkaisen blogin FB-sivulla myös materiaalia, joista en erikseen bloggaa, käyhän seuraamassa! Minusta eli kirjoittajasta löydät lisätietoa tämän blogin esittelysivulta, tai laajemmin mutta englanniksi Newswhip-analytiikkayhtiön tuoreesta haastattelusta täältä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Analytiikan tulevaisuus on siinä, kenen elämään oikeasti vaikutit, sanoo blogivieras Jaakko Lempinen

Jaakko_Lempinen-photo

Lempisen Jaakko.

Se on täällä! Nimittäin Numeroiden takaa -blogin kolmekuukautisen historian ensimmäinen henkilöhaastattelu. Jututin kollegoideni parissa analytiikkaguruksikin tituleerattua Jaakko Lempistä, joka työskentelee Ylessä tittelillä Head of Customer Experience. Jaakko vastaa asiakaskokemuksesta eli miettii, miten asiakkailla eli sisältöjen katselijoilla, kuuntelijoilla ja lukijoilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat. Hän tuli Yleen viime vuonna A-lehdistä, missä vastasi konsernin datan ja analytiikan kehityksestä.

Kerrotko hieman työnkuvastasi?

– Hahmotan sen arvon ympärille. Hyvä asiakaskokemushan muodostuu siitä, kun asiakkaan odotukset ylitetään. Esimerkiksi Applen on nykyään vaikea ylittää asiakkaiden odotukset, koska iPhonelta odotetaan niin valtavasti. Jotta odotukset voidaan ylittää, pitää tietää, mitä asiakas odottaa eli mitä asioita hän arvottaa. Jos tiedämme mitä asiakas arvostaa, voimme purkaa osiin asiat, jotka siihen vaikuttavat. Sen jälkeen tiedämme, mitkä asiat meidän pitää tehdä hyvin, jotta onnistuisimme ylittämään nämä asiakkaan odotukset.

Jotkut puhuvat datasta, jotkut analytiikasta ja jotkut data-analytiikasta, mutta puhutaan me nyt selkeyden vuoksi analytiikasta. Mitä analytiikka sinulle määritelmällisesti tarkoittaa?

– Analytiikan tehtävä on arvon luominen asiakkaalle. Mitä analytiikka sitten käsitteenä on, niin minulle se jakautuu kolmeen osaan eli deskriptiiviseen, prediktiiviseen ja preskriptiiviseen

Eli suomeksi?

Deskriptiivinen on sitä tutuinta eli operatiivisen toiminnan kuvaamista analytiikan keinoin. Katsotaan tehtyä työtä ja mikä tieto hyödyttää, jotta voidaan luoda paremmin arvoa asiakkaalle, tai ylipäätään tehdä työtä helpommin. Tällä hetkellä kovassa nousussa on prediktiivinen puoli eli ennustava tieto, jossa ihmisiä eli asiakkaita katsomalla pyritään selvittämään, mihin he ovat suunnilleen menossa, jotta voisimme paremmin ymmärtää esimerkiksi, millaisia tuotteita he tulevaisuudessa aikovat käyttää. Pitää siis katsoa vähän pidemmälle kuin nykyhetkeen, esimerkiksi puolen vuoden päähän. Preskriptiivinen taas on autonomista ihmisestä riippumatonta analytiikkaa. Esimerkiksi robottijournalismissa robotti voi tiedostaa, että tietynlaisia juttutyyppejä, vaikka jääkiekkotuloksia tietyltä alueelta, pitäisi olla enemmän. Robotti osaa kirjoittaa jutun, tarjoilla sen ja lähettää vielä notifikaation.

Markkinoinnin automaatio on myös tätä preskriptiivistä analytiikkaa?

– Kyllä, täydellisessä maailmassa. Nykyään vielä liian usein deskriptiivisen analytiikan jatke.

Miten sisältötaloissa on mielestäsi kehitytty onnistumisen mittaamisessa?

– Oma historiani mediataloissa ulottuu vuoteen 2006 eli 11 vuoden taakse. Haluaisin sanoa, että kehitys on ollut tasaista kuin eteenpäin vievä virta, mutta kyllä se on enemmän ollut vaihtelevaa: on tullut äkillisiä muutoksia esimerkiksi johtamismalleihin tai lehden levikkiin tai ohjelmien katsojamääriin, mikä on pakottanut sisällöntuottajat ja organisaatiot miettimään uudestaan, miten asioita pitäisi tehdä ja tässähän analytiikka on ollut kuin lähde janoiselle tai pullo, mihin on viimeisillä voimilla tartuttu. Enenevässä määrin käännytään nykyään kuitenkin analytiikan puoleen jo aikaisessa vaiheessa, että mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Siinä on se isoin muutos. Alkuvaiheessa iso osa työstä kului ihan vain sen selittämiseen, miksi se analytiikka on tärkeää. Sellaista ei onneksi enää niin paljon ole.

Selittäminen on ehkä muuttunut sellaiseksi, jossa kerrotaan, miten analytiikkaa pitäisi tulkita oikein?

– Joo. Jos puhutaan rooleista, mistä hyvä analytiikkatiimi muodostuu, niin nykyäänhän kovassa nosteessa ovat data scientistit ja data engineerit. Kyllä mä enenevässä määrin tahtoisin puhua myös sinunkin tyyppisistä rooleista (Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan audience editor, joka on ison osan ajasta läsnä sisällöntekijöiden arjessa), joissa ollaan hyvin lähellä toiminnan muuttamista. Joku muistaakseni eilen käytti termiä intervention consultant tai vastaava, jonka tehtävä on keskeyttää toimintamalli, muuttaa toiminta ja poistua. Uskon itse enemmän sellaiseen tavallaan vierihoitomalliin.

Eli käytännössä niin, että tullaan, tehdään jotain ja tullaan viisi kertaa uudestaan? Toistetaan, toistetaan, toistetaan…(naurua).

– Joo. Sitä se on, toistoa.

Ylessäkin on aikaa sitten siirrytty klikkien tuijottamisesta palveluissa käytetyn ajan tuijottamiseen, mikä on trendi maailmalla. Sinun lempisanontojasi on, että ”it is not about the time spent but about the time well spent”. Mitä sillä tarkoitat?

– Se johtaa juurensa vaikuttavuuteen. Kaupallisella puolella minua hieman häiritsi mainoskontakteista puhuminen. Yhtäkkiä kaikki oli liidejä (potentiaalisia asiakkaita), ja vieläkin se mua vähän riivaa. Jos lasketaan yhden tuotteen kohdalla sujuvasti yhteen esimerkiksi kaikki katsojamäärät eri alustojen videoista ja puhutaan miljoonien katsojamääristä, niin se on ihan ok ja ymmärrän miksi näin tehdään, mutta ongelma on se, että mikä on ollut sen sisällön vaikuttavuus. Mihin olet oikeasti vaikuttanut? Montako ihmistä siellä toisessa päässä on, joiden elämä on jollain tapaa muuttunut?

– Minua häiritsee ajatus, että lasketaan hienonkuuloisilla termeillä kontakteja, kun pitäisi laskea arvoa. Vähän aikaa sitten kuuntelin podcastia, jossa puhuttiin siitä miksi tavoitteet on perseestä. Se on hieno ajatus, koska ne on! Kun ihmisille antaa tavoitteita, ne tekevät niitä tavoitteita. Tarkoitan, että on väärin sanoa että tee juttu, jota luetaan keskimäärin viisi minuuttia. Siinä unohtuu, mikä sen jutun merkitys on lukijalle. Siksi toivoisin, että keskustelisimme enemmän siitä, miten voisimme todentaa sisällön arvoa ja millaisilla tavoitteilla saavutetaan suurempi arvo.

Kai sen arvonkin täytyy olla tarkkaan mitattavissa?

– Totta kai, kaiken pitäisi olla. Mutta tavoitteet ja mittarit olisi ylipäänsä hyvä mieltää välineurheiluksi, ne ovat vain väline parempaan lopputulokseen.

Jotta onnistumista voidaan mitata, tavoitteiden täytyy olla ylipäänsä mitattavissa ja sellaisia, että mahdollisimman moni voi niihin aidosti sitoutua. Tämä yhtälö ei välttämättä ole simppelein mahdollinen kun tehdään luovia sisältöjä. Miten sisältötaloissa osataan mielestäsi asettaa tavoitteita ylipäänsä?

– Me olemme menneet tässä paljon eteenpäin ja erityisesti meillä halutaan mennä eteenpäin. Se on hirveän tärkeää. Oikeaa vastausta ei ole, vaan pitää ymmärtää, mikä tukee parhaalla mahdollisella tavalla sekä sisällöntuotantoa että arvon muodostumista siellä vastaanottavassa päässä. Nyt me ajattelemme vielä aika paljon, mitä meidän omassa päässä tapahtuu. Tavoitteiden ei niinkään tarvitse olla isoja kuin vaikuttavia.

Miten arvoa voi mitata tulevaisuudessa?

– Riippuu kontekstista. Tulevaisuuden mittaaminen on sekoitus uudentyyppisen käytösdatan ja laadullisen datan mittaamista. Käsitys arvosta muodostetaan sitä kautta. Meidän pitää tietää nykyistä enemmän sisällönkulutuksen motiiveista ja konteksteista ja yhdistää se dataan, jota saamme sisältöjen käytöstä.

Laadullinen tarkoittaa, että ihmisiltä kysytään, mitä mieltä he ovat, mikä tuntuu joskus hassulta, koska kaikki eivät vastaa läheskään sen mukaan, mikä heidän todellinen käyttäytymisensä on (”en lue iltapäivälehtiä” —> oikeasti luet). Eikö nykyään jo aika hyvin osata verrata kysyttyä ja mitattua dataa toisiinsa?

– Suurin ongelma on, että ne ovat kauhean kaukana toisistaan. Kyselydata liittyy toiseen kohderyhmään, toisiin käyttäjiin ja toisiin tilanteisiin. Eli jos sinulta kysytään syytä johonkin jota olet tehnyt kuukausi sitten, vastaus saattaa olla nyt aivan toinen kuin tapahtumahetkellä. Kyse ei ole pelkästään tietojen yhdistelemisestä, vaan myös tiedonkeruusta. Ne pitäisi tuoda yhteen, jotta voisimme seurata, miten ihmisten vastaukset alkavat muuttua, kun muutamme omaa toimintaamme.

Onko se mielestäsi hyvin tuotettua arvoa sisältötalossa, jos on X määrä porukkaa, joka aina vaan jaksaa palata takaisin? Tapakäyttö siis.

– Kyllä. Mutta se voi olla myös huonoa arvoa. Jos palaa useasti, johtuuko se siitä että asiakas ei ole ensimmäisellä kerralla löytänyt etsimäänsä? Vai onko se niin, että se on hänen tapakäyttöään? Meidän on pyrittävä koko ajan ymmärtämään, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Tämä liittyy myös palvelussa käytettyyn aikaan. Onko viisi minuuttia jutussa vietettyä aikaa huonompi kuin 10 minuuttia? Entä jos on hitaampi lukija? Keskiarvojen sijaan pitäisi kyetä puhumaan ihmisistä.

Tuo on hyvä pointti. Buzzfeedin datapomo totesi hiljattain, että väestön tuijottamisesta meni teho, yksilö on nyt kuuminta hottia. Ihmisiä ei voi keskiarvoistaa. Pystyykö analytiikka koskaan huomioimaan sitä, että ihmiset ovat yksilöitä?

– Kyllä, uskon niin.

Usein tuntuu, että yritetään oppia onnistumisista pikemminkin kuin epäonnistumisista, vaikka jälkimmäinen olisi hedelmällisempää. Vaikkapa Facebook-sisällöissä epäonnistumisista oppiminen tuntuu korostuvan. Miten hyvin osaamme oppia epäonnistumisistamme?

– Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, monesti tulee mieleen että siinä tekemisessä on sisäänrakennettuna kulttuuri, että on ok epäonnistua. Ehkä muussa mediassa se tahtoo mennä niin, että lähtökohtaisesti onnistutaan ja jos ei onnistuta, kyllä data kertoo meille, miksi onnistuimme. Meidän pitäisi rohkeammin myöntää, mitä ei ainakaan ensi kerralla kannata tehdä. Tämä on vaikea aihe siksi, että onnistumisen pakko on juurtunut aavistuksen liian syvälle.

Mitä pitäisi tehdä, että datasta oppimisesta tulisi luonteva osa yrityskulttuuria?

– Jos puhutaan visiotason työstä, se vaatii sitoutumista koko organisaatiossa ihan ylintä ja alinta kerrosta myöten. Samalla pitäisi ymmärtää uudella tapaa myös tavoitteiden ja mittareiden roolit toiminnan ohjaamisessa. Ja tietenkin sitä, että ymmärretään tavoitteiden ja dataohjautuvuuden välinen symbioosi. Läpinäkyvyys ja tiedonkulku on todella tärkeää.

 

 

 

Normaali